Onpa viimeisestä kirjoituksesta taas pitkä aika. Päivät lipuvat ohitseni huomaamatta, elän vain liikunnalle omassa pienessä, ah - niin kontrolloidussa maailmassa! Joulu meni tosi hyvin. Pöytä suorastaan notkui kermaisia ja rasvaisia herkkuja, enkä minä syönyt kertaakaan itseäni ähkyyn! Täytin lautaseni laatikoilla, rosollilla ja erilaisilla kaloilla. Kyllä oli(ja on edelleen) hyvä mieli kun liikuinkin säännöllisesti.

Uusi vuosi meni yhtä lailla hienosti, tosin eihän siinä olekaan samanlaisia houkutuksia ruoan suhteen. Ammuimme raketteja aika paljon, söimme ja siinä ohessa jutustelimme mukavia aina kahteen asti.

Kuten tuhannet muutkin, tein myös uuden vuoden lupauksen. Vuodesta 2009 tulee minun sairain vuoteni.

Kuulostaa erittäin sairaalta mutta ei, en ole hirveän sairas.  Välillä tuppaa ärsyttämään kun en oikeasti ole laiha, mutta ajatukset ovat samaa luokkaa kuin paatuneella anorektikolla. Tänään kun olin psykologilla kerroin pakkomielteistäni ja todella voimakkaasta kontrollista. Psykalle tuli sellainen olo, että elämäni on todella kurjaa, kun mitään ei voi tehdä spontaanisti tuntematta huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan koe elämääni mitenkään kauheaksi. Rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta ja niin edespäin.

 

Nyt olen unohtanut vaa’an, tosin ehkä kuun loppupuolella voisin käydä jos tammikuu on onnistunut erinomaisesti. Vaa’an sijasta paras kaverini on mittanauha ja peili. Tosin en tiedä miten hyvin voin peiliin luottaa, välillä sieltä katsoo eilistä laihempi ja hetken kuluttua lihavampi.

Jos lähden ajattelemaan kehoani ei minulla ole paljoakaan ylimääräistä. Jalat ovat oikeastaan täyttä lihasta, vatsa- käsi- ja selkälihaksiakin löytyy. Kaikesta tuosta lihasmassasta huolimatta en todellakaan ole tyytyväinen kehooni. Tahdon laihemmaksi, ja aion olla sitä kuukausi kuukaudelta, päivä päivältä. Monesti ajatellaan, että laihat ovat onnellisempia, mutta minä en tavoittele onnellisuutta. Onnellisuutta on se, että on tyytyväinen itseensä ja omaan peilikuvaansa.

Tyhmää, että lihasmassan kadottamiseen tarvitaan paljon liikuntaa + tosi vähän ruokaa. Hitaasti mutta varmasti etenen kohti päämäärääni.

 

Ennen joulua tein paljon lihaskuntoa fitness- pallon kanssa, ja se todella kannatti. Varsinkin sisäreisissä oli jo parin päivän päästä havaittavissa muutosta! Muutenkin kehon hallinta on parantunut ja mm. vatsalihakset kehittyneet. Lihaskunto ei jäänyt mihinkään joululomallakaan, sen rinnalle tulivat vain vähintään tunnin sauvakävelylenkit. Sauvakävelyä kannattaa harrastaa, koska se a) kuluttaa enemmän energiaa kuin tavallinen kävely b) käytät pakaralihaksia ja muutenkin jalkojen lihaksia enemmän & tehokkaammin c) ylävartalo ja erityisesti kädet saavat hyvää harjoitusta d) todennäköisesti pystyt pitämään parempaa vauhtia yllä  e) huomaamatta ryhtisi parantuu. Tuossa vähän perusteluita siihen, miksi sauvakävelyä harrastan. Uuden vuoden jälkeen järvi vihdoin jäätyi, ja pääsin luistelemaan. Kävinkin muutamana päivänä kahdesti luistelemassa. Oli hienoa luistella kun ei ollut yhtään lunta jään pinnassa, ja oli lääniä missä luistella!

 

Toivottavasti kaikki ovat päässeet hyvään liikuntarytmiin ja joulusta on toivuttu!

Kirjoittelen taas kun tapahtuu edistystä, eli toivottavasti jo huomenna :)