olen tutustunut kivaan poikaan.
miten voin olla oma itseni, jos en halua näyttää heikkouttani ja kertoa ongelmistani?
miten voin olla kokonainen ja ihana, kun sisältä olen lyijyä?
kuinka kukaan voisi minusta pitää kun päivät olen poissa täältä ja öisin matkustan jonnekin kauemmas?
kunpa joskus olisin kokonainen ja onnellinen, joskus osaisin sanoa sen mitä tarkoitan.
ei, en siltikään halua muuttua. haluan olla vittumainen ja surullinen, alakuloinen ja itkuinen. ongelmallinen ja kauhea.

miksi olisin huonompi kuin muut?
minä olen ongelmallinen. minun ylpeyteni estää anteeksi pyytämisen. minä en jaksa koulua, minä en jaksa elämää. silti kaikki on hyvin.
kukaan ei huomaa, olen väsynyt elämään ja alemmuudentunteeseen.
kukaan ei huomaa, miten päivä päivältä kipristyn kuoreni sisään.
kukaan ei huomaa, miten taitavasti piilotan itseni.
kukaan ei huomaa, millaisen suojakuoren olen rakentanut päälleni.

pelkään koko ajan että lähdet ja jätät minut yksin, huomaat miten heikko ja kauhea olen.
koskaan en ehdi näyttää sinulle millainen olen oikeasti.
rakastut pelkkään ulkokuoreen.
siihen pettävään ja valheelliseen.

milloin elämästäni tuli näytelmää,
kolme vuotta sitten- uuden aikakauden alussa.
olit ihana, tahdoin olla ihanampi.
ei se kuitenkaan onnistunut,
en mä mitään saavuttanut.

ja yhä edelleen riudun
siinä samassa tuskassa ja tunteessa.
yhä edelleen yritän saada jonkun
pitämään minusta.
jaksaisitko sinä katsoa kanssani huomista?