Eilen oli todella hyvä päivä tähän päivän verrattuna.On varmaan paljon sanoja, jotka kuvaa tätä tunnetta. En vaan löydä niitä juuri nyt, joten laitan parit lyriikat tähän.

Ikuinen leikki- PMMP
"Painan kaasua lujaa pohjaan
Seison paikoillaan
Saat kiinni mut uudestaan taas
Oli kertomus kauneimmillaan
keijutanssia vaan
Et tahtonut satuttaakaan"

" Ennen lauloin kauniimmin
kunnes vihdoin tajusin:
se ei vie sua unista pois
Mulla menee lujempaa
kuin kukaan teistä arvaakaan"

Poika- PMMP
"Hän näki siellä taivaan
Ja se meri olikin pohjaton
Sokaisi ja kietoi hänet
maailma, joka siellä on"

"Ei ole huolta, ei pimeää
Maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni!
Ja satuun jää sylissään meriheinää."

Joutsenet-PMMP
"Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää"

Odotan- PMMP
"Mikset kiinni pidä lujempaa
Voisin potkii vielä kovempaa"

Toivottavasti mun tän päivän tunnetilat edes vähän selkeni noista. Olo on niin paska ettei mitään rajaa. Tuntuu etten pysty koskaan nousemaan tästä helvetistä ylös. Kaikki vaan kaatuu päälle. Pari koettakin menny perseelleen, kun en oo vaan jaksanu lukea tältä syömishäröltä. Saas nähdä minkälainen todistus sit on..
Ei kukaan pysty koskaan auttamaan mua täältä pois. Ei, jos mä en itse halua. Enkä nyt ainakaan halua. En nyt, kun pystyn viimein hillitsemään itseni.
Perkele, miksi tuo paino ei vaan voi pudota?! Kaikilla muilla sen pudottaminen tuntuu olevan niin *elvetin helppoa. Olen tässäkin asiassa näköjään niin viallinen.
Miksei poikaystäväni, yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä pidä musta kovempaa kiinni?
Miksei hän, joka mut tähän osittain johdatti voi yhtään välittää musta? Sattuu niin paljon kun se ei välitä. Hän jätti muhun varmaan pysyvimmän jäljen, minkä kukaan voi toiminnallaan jättää: Tän syömishäiriön. Ei se oikeastaan ollut kokonaan tän pojan syy, tietenkään.
Tahtoisin lähteä. Lenkilläkään ei yhtään pelota pimeässä jos joku pyssymies tulee ja ampuu mut. Pääsenpähän pois täältä. Pääsen jonnekkin, missä ei ole kipua eikä häpeää. Häpeän itseäni niin paljon, että verhoudun liian isoihin paitoihin ettei mahamakkarani näkyisi.
Sattuu kun jotkut luokkani pojat sanovat, että oon laiha. Sen pitäisi kai tuntua hyvältä? Kunpa he tietäisivät, että olen todella heikossa henkisessä tilassa. Yksikin merkityksettömältä tuntuva sana voi johtaa suuriin tekoihin.
Koulun  kuraattorikin on sellainen  muuli, etten voi  edes kuvitella puhuvani hänelle yhtään mitään  omista asioistani. Miksi jonkun täysin ulkopuolisen pitäisi edes tietää miten pahalta musta on tuntunu viimeisen reilun vuoden? Täysin mun oma asia. Enkä oo vielä edes "valmis" puhumaan tästä kenellekkään muulle kuin jollekin kaverille.
Kukaan ei siis todellakaan tiedä, miltä musta _ihan oikeasti_ tuntuu. En mä osaa kuvailla kenellekkään sitä pahaa oloa, kärsimystä ja tuskaa mikä mun sisällä velloo. Kukaan sellainen,joka ei tätä itse ole kokenut ei pysty käsittämään tätä. Jopa mun tärkein tukija on onnistunu satuttamaan mua.

Olen todella ylpeä itsestäni, sillä jaksoin tänään nousta kuudelta tekemään lihaskuntoharjoituksen. Harjoitus kesti 20 min, kaloreita kului 117. Aamupalaksi näkkäri ja mandariini. Koulussa jotain surkeata ruokaa,siispä söin siellä omenan. Välipalaksi jogurtti ja porkkanapiirakka. Kun pääsin kotiin lähdin 12 kilometrin lenkille. Mun piti oikeasti mennä ensin vain pikkuinen lenkki, mutta lenkki vain venyi ja venyi. Päivällinen oli hervoton, en kehtaa edes kertoa sitä. Ei kai se oikeasti kovin iso ollut, mutta siltä nyt vaan tuntuu. Siispä en syö ollenkaan iltapalaa. Katsotaan miten sitten nukun... Toivottavasti edes muutaman tunnin. Oon kyllä sen verta väsynyt lenkistä, et kyl uni varmaan maistuu. Viime yön siis nukuin todella hyvin, n. 8h jatkuvaa unta:)
     Huomenna sitten aikainen aamu eli joudun heräämään jo ennen kuutta. Saa nähdä miten aamutreenin käy. Jos vaikka nyrkkeilisin 15-20 minuuttia.. Illalla sitten ainakin aika monipuolinen harjoitus. Luulen sen sisältävän juoksua, joogaa, jumppaa, lihaskuntoa, nyrkkeilyä ja pyöräilyä. Jokaista vaikka 20 min - harjoituksen kestoksi siis 1 h 20 min.
Nyt meen tekemään läksyt ja sitten varmaan lepäilemään tai soittamaan.
Huomenna ainakin postaus, toivottavasti paremmissa fiiliksissä kuin tänään!