Eilinen onnnistui ihan kiitettävästi. Päivää paransi vielä se, että hän, joka mut tähän ajoi syvemmälle onkin nyt kiinnostunut mun asioista ja miten mulla menee. Mä en tiedä mihin uskoa, haluaako se oikeesti mut kuntoon? Haluaako se, että mä pystyisin syömään ja tahtoisin elää? Vaikea uskoa.

Mulla on ihan kauhea olo. Mä en tahdo elää enää yhtään päivää. Silmät painuu kiinni väkisin, jokainen hetki on täyttä tuskaa. Mä tahdon pois, jonnekin kauas.