ROT13-tunniste: zrava ynaxnna ncevyyvn ncevyyvn

Eilinen meni kyllä niin pepulleen. Meinaan vaan sitä etten lumimyräkän takia(joo tekosyy) rahtautunut lenkille asti. Söin kyllä ihan terveellisesti ja olin paremmassa kontrollissa kun aikoihin. Tänään sentään olin aamulenkillä polttelemassa vähän rasvoja. Sauvakävelin 45 min taas vaihteeksi. Teitä ei oltu aurattu, joten hiki juoksi valtoimenaan.

Viikonloppu meneekin apparikoulutuksessa. Ainakin viime kerralla söin siellä kontrolloidusti ja vähän, joten toivotaan että niin on nytkin. Siellähän voisin saada oikein kunnon kontrollista kiinni.... Viikonlopun jälkeen taas lisää materiaalia.

Eilen aamulla tein viidessä sekunnissa päätöksen aamulenkille lähtemisestä. Ilma oli todella upea- aurinko paistoi eikä tuullut laisinkaan. Joten ei muuta kun lenkkivaatteet niskaan, sauvat messiin ja tossua toisen eteen. Kahden kilometrin melko päämäärättömän kävelyn jälkeen löysin itseni lumiselta järveltä. Tulipahan ainakin rutkasti tehoja lisää lenkkiin, kun joka ikisellä askeleella upposin kymmenen senttiä. Vaatimattomasta kestostaan(45 min) hiki virtasi ja mieli lepäsi. Aamuinen sauvakävely oli siis rasvanpolttolenkki- ulkoilu ennen aamupalaa. Iltapäivällä minun piti mennä hiihtämään mutta erinäisistä syistä lenkki jäi tekemättä, joten tyydyin vain murehtimaan pieleen mennyttä päivää.

Tänään sää ei ole likimainkaan niin hieno kuin eilen- lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Yleensä sää ei estä minua lähtemästä lenkille mutta tässä minä nyt istun. Noh, onneksi iltapäivällä tulee harrastettua hyötyliikuntaa ja illalla teen joko lenkin, lihaskuntotreenin tai jos sekoan niin teen molemmat. Jalat ovat taas alkaneet ilmoitella itsestään, särkevät ja natisevat. Tiedän kyllä missä ja kenessä syy on. Syy on minussa itsessäni ja siinä, kun en malta pitää liikuntaa riittävän kevyenä vaan liikun kivusta huolimatta 5-6 kertaa viikossa. Ikävää, koska haluaisin aivan oikeasti liikunnanohjaajaksi enkä pääse edes sisään jos penikkatauti ei ole parantunut. Penikkatauti kun tuppaa olemaan sellainen vamma, joka uusiutuu helposti ja vaatii parantuakseen lepoa. Tässä tapauksessa mottoni "Liike on lääke" ei päde. Ikävää.

On vain niin kovin vaikeaa myöntää itselleen, että on oikeasti sairas. Tällä hetkellä menossa on seitsemäs ruoka- ja liikuntavihko, johon siis merkkaan päivittäin liikunnan ja syömiset. Olen syömishäiriöinen, enkä todellakaan ole ylpeä siitä. En enää jaksa ylpeillä kavereilleni sillä, miten vähän olenkaan syönyt, miten kylkiluuni näkyvät ja kuinka vaaka joskus näyttää vähemmän kuin aiemmin. Olen niin totaalisen väsynyt tällaiseen elämään mutta kun ei ole voimia ponnistaa tästä helvetistä ylös. Mainittakoon tietämättömille, että en ole fyysisesti kovinkaan sairas- pahemmat kolhut löytyvät henkiseltä puolelta. Ajoittain itken lohduttomasti tätä kaikkea. Kuvittelen olevani niin turkasen vahva kun en syö ja liikun tolkuttomasti. Tajuaisinpa joskus lopullisesti, että se on vain heikkoutta. olen heikko kun en lopeta tätä tai edes yritä lopettaa. Kolme vuotta olen elänyt näin, eikö kohta olisi aika lopettaa?

Olen liikkunut hienosti, 5-6 kertaa viikossa. Kunto on noussut kohisemalla, senttejä on lähtenyt mutta painoa ei kolmea kiloa enempää. Lohdutonta ja säälittävää.

Olin elokuvissa sen pojan kanssa, josta olen aiemmin kertonut. Hän on todella mukava ja meillä voisi olla hauskaa yhdessä. Mulla ei kuitenkaan ole mitään kiirettä seurustelusuhteeseen, enhän edes tiedä osaanko rakastaa enää. Joskus täytyy kuitenkin kertoa totuus itsestäni- miten kamalan kauheaa elämän on. 

Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta. Kavereita olisi ympärillä, hienojakin ihmisiä mutta kun mä en vaan jaksa. Elättehän kanssani siinä toivossa, että elämäni on parempaa kymmenen vuoden kuluttua- 26 vuotiaana?

Mahtavasta päivitystahdista huolimatta oloni on ollut viimeisen viikon ajan lo-is-ta-va. Täydellinen kontrolli löytyi viime viikon keskiviikkona. Kontrolloitu syöminen & liikunta - > parempi mieli. Edistystä laihtumisen sarallakin on tapahtunut. -2 kg siitä kun aloin vaa'alla rampata ja senttejä on tosiaan lähtenyt pari sieltä täältä. Eilen maanantaina olin juoksemassa järven jäällä. Ei sattunut kummemmin ja silti hiki virtasi. Oli hienoa kun aurinko oli jo laskemassa taivaanrantaan.

Rakkausrintamallakin on tapahtunut jotakin. Muuan poika, josta täällä olen aikasemmin kertonut osoittaa pieniä kiinnostuksen siemeniä. Saa nähdä kuinka tässä käy..