Kun luen teidän muiden laihdutusblogeja, tulen tosi ahdistuneeksi. Olenko hirveän epäonnistunut, kun koitan hakea apua sieltä Nuorisopsykiatrisesta? Mun ei pitäis lukea noita blogeja.
Olenko hirveän epäonnistunut, kun tahtoisin apua, vaikka en kenties parantua?
En vähättele teidän muiden henkisen pahan olon määrää, mutta mulla on niin *elvetin paha olo henkisesti.
Mua ahdistaa melkeen joka ikinen asia. Nyt mm. se, että ulkona vallitsevan ilman vuoksi en lähde tänään lenkille. Ja illalla lähden Turkuun. Miten pärjään siellä ilman kunnon liikuntaa, miten pystyn itkemään ja syömään siellä?

Kun menen iltaisin nukkumaan, niin toivon etten heräisi aamulla.
Että saisin jättää maailman taakseni, elämäni loppuisi.
En ole miettinyt tulevaisuutta, sillä tiedän etten elä niin kauaa.

Syömishäiriö(?) on vienyt multa kaikki voimat.
Terkkarin mielestä mulla ei varmaan edes ole mitään syömishäiriötä, kun tuo paino on normaali.

Teinkö mä väärin, kun en valehdellut terveydenhoitajalle?
Miksi mulla on mahdollisuus saada apua kun en ole edes sairas(?).