Anteeksi anteeksi. Minulle tuli joku laiskuus-jaksamattomuus hetki. En jaksanut kirjoitella synkeitä tuntojani teidän luettavaksi. Nyt kaikki ei ole yhtään sen parempi, mutta elämälläni on sentään joku suunta. Se suunta on poispäin, kohti kuolemaa yhdessä parhaan ystäväni kanssa.
Kaikille tässä vaiheessa tiedoksi, tämä ei ole enää niinkään syömishäiriöblogi, vaan masennus-ahdistusblogi. Toki saattaa tulla jotain sh-juttuja vielä, mutta en niistä jaksa enää kirjoittaa.

Asia numero yksi, joka on tapahtunut blogini eläessä hiljaiseloa: Poikaystäväni ja minun tarinani on luultavasti loppu. Juttumme vain kuihtui kuihtumistaan. Oikeastaan sen sai alkunsa siitä, kun minä olin niin hajalla, etten kyennyt olemaan kenenkään lähellä. Nyt olen niin masentunut ja itkuinen, ettei kukaan jaksaisi minua. Onneksi paras ystäväni sentään jaksaa minua ja ahdistavia ajatuksiani. En kestäisi tätä helvetillistä elämää ilman häntä.<3

Asia numero kaksi: Ensi viikon torstaina menen tapaamaan psykiatria/psykologia. Eli minut kutsuttiin sinne nuorisopsykiatriselle, josta aikaisemmin kerroin. Sinne mennään aika masentuneena, enpä luule, että joku parantaisi minut tuosta noin. Siihen menee aikaa jos se "lopullinen parantuminen" tapahtuu ollenkaan.

Asia numero kolme: Minä ja hän, olkoon nyt vaikka M olimme hetken kavereita. Muutaman päivän ystävyyden jälkeen tiemme erosivat. Nyt olemme on-off kaverisuhteessa. Minun pitäisi päästää hänestä irti, sillä niin olisi meille molemmille parempi. Kertokaahan, miten päästää irti ihmisestä, joka mullisti elämän?

Asia numero neljä: Olen purkanut pahaa oloani viiltelemällä. Kyllä, olen sortunut siihen. Ei elämästä muuten selviä.

Asia numero viisi: Jipun levy ilmestyi viime viikon keskiviikkona(2.4.), ja ryntäsin heti ostamaan sen. Sanoitukset ovat toimineet terapiana, lohtuna ja ne ovat itkettäneet kovasti. Suosittelen ostamaan levyn, sillä Jipun sanoitukset ovat todella koskettavia!

Tällaista siis on tapahtunut. Koitan postailla hieman ahkerammin jatkossa.


Luovun- Jippu

Voiko näin paljon rakastaa,
ettei näe muuta maailmaa?
Olen valmis kaiken tuhlaamaan
kun sirpaleet hioo toisiaan.

Talvi tulee sisään ovista,
mä olen niin kiinni sinussa.
Turha on mun näitä öitä valvoa
ne eivät enää valvo sinua.

Luovun susta viimeisin voimin,
vähän itken vielä.
Luovun susta viimeisin voimin
sä et sitä tiedä
kuinka paljon sua rakastin.


Jäljellä on vain mun kyyneleet
ja lauseet joita emme sanoneet.
Kipu niin kuin varas öisin murtautuu
jää kaipuu ja haihtuu kaikki muu.

Luovun susta viimeisin voimin,
vähän itken vielä.
Luovun susta viimeisin voimin
sä et sitä tiedä
kuinka paljon sua mä rakastin.

Turha on mun näitä öitä valvoa,
ne eivät enää valvo sinua.