Kaipaan sinua viereeni nukkumaan. Olen onneton ilman sinua, olen vain puolikas. Sait minut elämään katseellasi, sait minut kukkimaan. Tule takaisin, kerro rakkautesi määrä, olenhan ainutlaatuinen ja täydellinen, olenhan?
Ole vieressä auttamassa ja tukemassa, ole siinä halaamassa pientä ihmistä.

Kerro,
kaipaat.
Kerro,
välitit.
Sano minun
olevan
kallisarvoista,
korvaamatonta.

Katso.
Kuuntele.
Koske.
Olen tässä
vieläkin,
kokoa minut
poluilla olevista
palasista.
Jäin sinne
etsiessäni
itseäni.

Välität liikaa,
et pysty antaa
asioiden olla.

Joskus toivon,
minua ei olisi.

Unohdan sut,
en enää muistele
sinua.

Miltä tuntuu
olla unohdettu?

Rakastan sua
enemmän kuin
tiesinkään,
voi kuinka päästän
sinusta irti?

Huuda niin tulen
pelastamaan sinut,
vai pelastatko sinä
minut?

Yksin mietteissään
miettii elämää.
Kaunista, katoavaa.
Milloin tämä muuttui,
musta tuli
heikko?

Heikko ei kestä
kipua,
tuottaa sitä lisää.
Satuttaa itseään
enemmän,
kuin kukaan toinen
koskaan satuttanut.
Tahtoo pois,
itkee yksin pimeässä.
Ei suostu kenellekkään
kertomaan,
kuinka yksinäinen onkaan.

Älä turhaan yritä
pelastaa,
kunniaa ja ihailua
et sä saavuta.

Katso silmiini,
näetkö kyynelee?
Katso käsivarsiani,
näetkö huokuvan
tuskan ja epätoivon?
Onko kasvoillani onnen
hymy,
tuikkivatko silmäni elämää?