Jouluaatto sujahti mulla kyllä täysin ohi. En odottanut joulua edes mitenkään innolla, kauhea syöntijuhla kun on. Väkersin sunnuntain safkoja, ei helvetti miten rasvaisia jotkut safkat oli. Voita ja kermaa ei säästelty. Aattona kävin juoksemassa 40 min, penikkatauti(sääriluun sivu *elvetin kipee) vaivaa niin juoksu on aika tuskaa. Penikkatautiin ei auta mikään muu kuin lepo, eli se ei lähde multa pois ikinä. En mä pysty olla liikkumatta.
      Joulu sekotti mun reenauskuviot täysin. En tänään aamusta päässy ylös yhdeksältä reenailemaan, vaikka arkiaamuisin nousen innolla viiden aikoihin...Juuri kun olin päässyt kunnolla reenailun makuun tuli tälläinen *erkeleen syöntijuhla tähän. No, huomenna palataan takas kaksi treeniä / pvä.
     Tänään kuitenkin nyt vielä illalla 30-45 min treenailu. Olisikohan siellä kuutamo tai joku, voisi mennä kävelemään...? Joko nyrkkeilen tai teen lihaskuntoa. Tai sitten pidän kunnon lepopäivän; oksennan ja suunnittelen tulevia treenejä. VITTU KU OON LAISKA  *ASKA.
      Mitäs huomenna sitten tekisi.... Aamusta vaikka lihaskunto 20 min, ja päivällä sitten vaikka kävelemään 90 min tai jotain.. Välillä kävelyäkin, ei aina sitä juoksua:D

     Eilen oli taas niin paha olo. Rankka päivä, piti niellä kyyneileitä koko ajan, joulunahan pitää olla iloinen!
Illalla kaaduin sänkyyn itkemään. Eniten itkettää poikaystävä. Se ei taida hyväksyä sitä, että mulla on ihan oikeasti syömishärö. Rasittavaa.
Kerroin yhdellle kaveripojalle, joka on myös poikkiksen yksi parhaista kavereista syömishäiriöstäni. Poikkis tulee varmaan taas tästä samasta pojasta mustasukkaiseksi. Kuitenkin kaveripoika sanoi, että hänelle saan avautua. En nyt kuitenkaan ala joka ilta lähettelemään mitään yli-ampuvia viestejä pahasta olostani.
Koitan saada penikkataudin hoidetuksi ja pahan olon pois.

Offailua, suussa sellanen ällöttävä pikkunen näppylä.