Unistahan mun piti nyt kirjoittaa.
Unet on tosi kummallisia, viime öinen uni palautti  yhden pojan mun mieleen. Sen pojan, jota rakastin- joka johdatti mut tähän syömishäiriöön.
Me seurusteltiin, meillä oli kivaa- siinä unessa.
Juuri kun olin jo melkeen unohtanut hänet, niin sitten tämä.
Toivovttavasti ei pyöri koko päivää mielessä.

Pystynkö enää rakastamaan ketään, kun en hyväksy itseäni?
Toisaalta, kaipaako kukaan mun rakkautta?
Pelkään sitä päivää, kun en enää pysty rakastamaan- se on lähellä.
Yksin on ihan hyvä olla.

           - - -

Tänään siis uimaan ja kuntosalille.
Pystynköhän uimaan?
Pystynkö näyttämään kaikille itseni niin vähissä vaatteissa?
Kaikki näkee mun liikakilot.
Ehkä pysyn vain salilla, on mulla sentään jotain lihaksia.