Yksinäinen, onneton ja todella väsynyt- edelleen.
Olin lähdössä koulusta kauhealla kiireellä, ja kuulen kun minua moikataan kun olen menossa ovesta ulos. Käännyn vasta myöhemmin katsomaan, kuka minua muisti- ja kas, M se oli..
Miksei se voi tajuta, että mä en halua sitä enää missään mielessä? En kaverina, ystävänä auttajana jne.
Olin just unohtanu sen(ainaki melkee) ja jatkanu elämää.. Ja nyt se tuli taas mieleen.

Jalkoja särkee nyt kolmatta tai neljättä päivää tauotta. Lihassärkyä, todella inhottavaa. Siitä syystä en oo ollu yhtään lenkillä. Noh, ehkä mun harjoittelu ei tosta kauheesti kärsi. Totisinta tottahan se on, että kipeänä ei treenata.

Ainiin, huomenna mikälie lääkäri/psykiatri ja torstaina psykologi.
En tuu varmaan enää toimeen ilman psykologia.
Mä oon niin sekaisin.

Etsikää hiili, ja kirjoittakaa sillä maailman tärkeimmän nimi ihoonne. <3
Kertokaa, kuinka paljon välitätte, kuinka paljon rakastatte.
Ja muistakaa laulaa koulun käytävällä kovaa ja epävireisesti.