Netti ei täs oo toiminu, mut nyt alko toimia.

                      - - -

Viikko on menny tosi hyvin, oon laihtunu 1,5 kiloa.
Maanantai+keskiviikko+torstai söin jotain 250 kaloria, ja torstaina ja perjantaina sitten vähän enemmän.
Tästä päivästä ei puhuta, tänään oon syöny niin paljon..
Huomenna aloitetaan totuttelu vähään syömiseen, mennään jollakin 900 kalorilla..

                   - - -

Jos syömiset on menny hyvin, niin olo on ollut aivan kauhea.
Mun luokalla on yksi _aivan_ kauhea tyttö, en kestä sitä yhtään hetkeä.
Inhoan sitä niin paljon.
Masennun entistä enemmän mun luokkalaisten kanssa, niiden jutut on niin pinnallisia.
Niiden mielestä mun pitäis hymyillä koko ajan, olla iloinen. Keskiviikkona yksi poika kysyi multa,
miks en hymyile, ja sano siitä yhdelle avustajalle. Se avustaja kysy, et onks mulla paha olo vai mikä on?
On se vaan kiva, kun mun pitäis hymyillä 24/7 enkä sais esittää iloista.
Onneks mulla on kuitenkin oikeasti kivoja kavereita. Niiden kanssa mä oikeasti tykkään olla.
Pari kertaa oon itkeny itseni uneen, mun on vaan välillä niin paha olla.
Mä en tahtoisi aina elää, mä tahtoisin olla vain enkeli.

Mun kylkiluut näkyy niin ihanasti.
Mä rakastan laskea niitä peilin edessä, tunnustella niitä koulussa viiden paidan läpi.
Koulussa mulla on kylmä, palelen ihan kamalasti.
Mua on alkanu nyt pyörryttää, en tiedä miksi sitten silleen.
En syöny kertaakaan viikolla koulussa kouluruokaa, vaikka mun luokanvalvoja vahtii et syön ruoan koulussa.
Syön vaan vitamiinipillerin ja juon vettä. Mun maha turpoaa, jos syön vähänkin liikaa.
Oksettaa ja tulee kylmä hiki.

Mä pelkään, ettei musta tule koskaan ehjää.
Mä en myöskään tahdo lopettaa tätä, mä en pysty.
Mä tahdon niin kovin keijuksi, pieneksi ja laihaksi.

Mä en kelpaa mun poikaystävälle,
mä oon aina liian pieni tai liian iso.
En koskaan oo oikeanlainen sille.



Ajattelen ruokaa,
miten paljon sitä inhoan,
miten rajattomasti mä inhoan
syömistä.
Ruoka on mun vihollinen,
mä voisin lyödä sitä poskelle.
Ruoka ei anna mulle turvaa ja
suojaa,
vaikka mä kuinka huojun,
niin mä en syö.
Mä pärjään ilman ruokaa,
mun ei tarvitse syödä elääkseni.