Tahtoisin nyt oikeasti pikku hiljaa syömään jotakin.. Oon syöny viimeksi yhden aikoihin sen 100 kcal, enkä sen jälkeen yhtään mitään. En palaakaan suklaata, pannaria, keksiä tai mitään muutakaan.
Nyt, kun tahtoisin oikeasti syödä jotain, en voikkaan. Yksi tuttu tuli käymään, ja eihän vieraiden aikaan saa syödä mitään, jos ei sitä vieraalle tarjota. Yritin mennä ottamaan jotain ruokaa, äitini kielsi sen. No, ei tässä kai sitten mitään. Ei mun tarvii syödä yhtään mitään. Syön kyllä oikeasti jotain iltapalaa, en mä muuten saa nukutuks. Aamulenkistä tulee huomenna täyttä tuskaa, jos en nyt syö. Ei jaksa reippailla jos on energiavaje.

Kylkiluut näkyy taas paremmin. Eilen ne ei näkyny niin hyvin kuin yleensä, siitä tää tän päiväinen syöminen. Lonkkaluut pistää silmään kanssa, en oo koskaan huomannu et ne näkyis tolla tavalla kun nyt.
Tosi tyytyväinen itseeni, etten oo sortunu syömään enkä ahmimaan. Sitä pannariakaan en oo yhtään syöny! Enkä palaakaan suklaata. Keskiviikkona alkaa sitten herkku&karkkilakko. Eipä tässä oo montaa päivää aika syödä herkkuja, jos niitä nyt tahtoisi syödä.
Btw, tee ja hunaja on mahtava yhdistelmä.
Nälkä on oikesti kaveri.

Käsittämättömän hyvä olo, kun muut syö tuol pannaria ja muita herkkuja ja mä en syö. Eikä ole tällä hetkellä edes nälkä, mikä on loistavaa.
Huomenna syön sitten jo enemmän.
Kokemuksesta tiedän, että kun syön yhden päivän tosi vähän ja sit seuraavana enemmän niin laihdun.

Huomiseen!