Olin eilen siellä psykiatrisella äitini kanssa. Puhuttiin lääkärin + psykologin kanssa kaikesta mahdollisesta. Lääkäri kyseli hirveästi koulusta, kavereista, harrastuksista, perheestä, lapsuudesta ja tietenkin syömisestä ja mielialasta. Ensi viikolla menen juttelemaan yksikseni psykologin kanssa. Se psykologi, olkoon nyt vaikka A niin vaikuttaa tosi kivalta. Toivottavasti siellä käynti auttaa tähän suureen ahdistukseen ja pahaan oloon jotenki.

Tänään oli koulussa tosi paha olo. Maha tosi turvonnu, kylmä ja muutenkin ei niin hyvä olo. Sain terveystiedon kokeesta luokan parhaan, 9½ jee:D

Tänään pääsin kotiiin jo joskus kahden aikoihin. Söin ja menin (yllätys yllätys), nukkumaan. Loppuviikosta mua väsyttää ihan törkeästi. Nukuin(tai oikeastaan torkuin) jonkun kaksi tuntia, kunnes sain itseni lähtemään lenkille. Kävin katsomassa siskoani sen työpaikalla. Lenkki oli viikon pk-harjoitus(peruskestävyys siis), joten ihan vain kävelin. Jalka on myös siiinä kunnossa, että parempi jättää juokseminen vähän vähemmälle.

Huomenna menen siskoni luo Turkuun vähän kaupoille. Olisi tarkoitus ostaa kengät, joku neule ja printtipaita. Toivottavasti löytyy kanssa.
Yritän käydä ainakin kerran huomenna lenkillä, ja se on luultavasti pk-lenkki.

M on ihan outo. Se ei taida haluta et pääsen eteenpäin sen aiheuttamista traumoista.

PS. Otsikko on ommattu JUST sulle. Oot hirmuhirmu tärkee etkä pääse musta koskaan eroon. <3