Pimeässä,
sängyn
laidalla
itken
yksinäistä
itkua.
Olen yksin,
en tiedä minne
mennä,
kenen kanssa
olla.
Kaikki ovat
onnellisia,
iloisia,
rakastettuja.
Olen hylkiö,
epätoivoinen,
surullinen.

Äiti
mene pois.
En tahdo olla
kanssasi,
ahdistat liikaa.
Älä tule lähelle,
älä koske.
Sinä vain satutat.

Älkää muistelko
pahoilla sanoilla,
muistakaa hiljaisuudella,
rakkaudella ja hymyllä.


Kaunis enkeli hiljaa
äidin viereen hiipi,
äidistä viimeiset voimat riipi.
Äidin lento loppua taitaa,
ei siivet väsynyttä jaksa kantaa.
Hyvästien aika on tullut,
kai me jossain vielä tavataan.