Teinkin sitten "vain" n. 40 minuutin treenin: Joogaa, jumppaa ja lihaskuntoa. Hetken aikaa joogattuani iski ihan kammottava pahoinvointi, tuntui kuin mahalaukku olisi kääntynyt ylösalaisin ja päässä räjähtänyt pommi. Keskeytin siis treenin ja kävin syömässä kaksi näkkäriä(80 kcal). Pahoinvoinnin loputtua menen jatkamaan treeniä. "Pakko" nyrkkeillä 15-25 minuuttia, että saisin tänään kulutuksella 500 kalorin rajapyykin rikki. Jos olisin tänään mennyt juoksemaan, niin olisin saanut kulutuksen liikunnalla paljon korkeammaksi ja helpommalla työllä. Juoksu on kaiken lisäksi sellainen liikuntamuoto, mikä kiinnostaa mua ihan älyttömästi. Tykkään siitä kanssa tosi paljon.
Aamusta siis nyrkkeilin 25 minuuttia(heräsin viideltä!).Sykemittarissa näkyy kalorikulutus ja rasvan osuus kaloreista. Nyrkkeillessä rasvan osuus oli(tarkistan asian..:D) 40% 204 kalorista. Eli ihan hyvin. Kun tekee treenin ennen aamupalaa niin polttaa rasvaa tehokkaasti. Parhaiten rasvaa polttaa kyllä lihaskunnolla. Eilen tein aamusta lihaskuntoa 20 minuuttia, rasvan osuus 117 kalorista oli 55%.
Olen aina salaa tyytyväinen kun joku ihmettelee intoani liikuntaan. Ne, jotka eivät tiedä häröstäni hivelevät itsetuntoani kaikista parhaiten. Eiväthän he voi tietää, etten ole ihan terve.
Syömishärön alkuaikoina en myöntänyt itselleni, että mulla on joku ongelma syömisen kanssa. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt, että se on "osa mua", eikä se lähde ihan helposti pois, miksi pitäiskään. Kyllä mä tällä elämän tyylillä hetken aikaa elelen, elämänlaadusta ei tosin ole mitään takeita. Eilen illalla sain kuulla pikkuisen luennon äidiltäni siitä, ettei mulla todellakaan ole mitään rasvaa eikä ylimääräisiä kiloja. Ja kun liikun "noin paljon" niin mun pitäisi syödä paljon enemmän mitä syön. Kuuntelin siinä vaivautuneena, en mä voi vaan kertoa etten oo ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sehän pilaisi äitini elämän, hän häpeäisi mua enemmän kuin nyt. Enkä mä halua vielä parantua, en kenties koskaan. Haluun vaan sellaseks pieneks ja luiseks.
Syy miksi en mennyt tänään juoksemaan oli se, että oikea pohkeeni on aivan järjettömän kipeä. Laitan yöksi ja kouluun kylmägeeliä ja idealsiteen siihen päälle, se auttaa vähän. Portaiden nouseminen ja etenkin alas tuleminen on todella kivuliasta. Onneksi koulussamme ei ole hirveästi portaita, jonkun verran kuitenkin. Haluisin huomenna juoksemaan, joten toivottavasti pohje on paremmassa kunnossa.
Vihaan vaakaamme yli kaiken, sellainen digitaalivaaka. Näyttää aivan mitä sattuu. Tein itseni kanssa kyllä kerran sellaisen diilin, etten tuijota vaakaa vaan peiliä. Kylkiluiden pitää näkyä ja solisluiden pitää näkyä paremmin. Reisistä voisi myös lähteä jonkin verran. Se vaan kun juoksen ja pyöräilen niin reisiin tulee lihaksia, ja lihashan painaa. Mutten voi olla juoksematta, se on elämäni.
Tämä päivä on kyllä mennyt aika huonosti. Koulussa tosi kylmä, ja ajatukset ihan sekaisin. Nytkin sormet aika jäässä. Ehkä inhottavinta anoreksiassa on se, miten kylmä on koko ajan.
Taidan kohta mennä nyrkkeilemään, pahoinvointi alkaa olla tiessään. Tai menenkö sittenkään..? Äh. Tykkään enemmän aamureeneistä. Onneksi kohta alkaa loma ja saan reenailla ulkona, vaikka molemmat treenit juosten.
Lomaa odotellessa.
Aamusta siis nyrkkeilin 25 minuuttia(heräsin viideltä!).Sykemittarissa näkyy kalorikulutus ja rasvan osuus kaloreista. Nyrkkeillessä rasvan osuus oli(tarkistan asian..:D) 40% 204 kalorista. Eli ihan hyvin. Kun tekee treenin ennen aamupalaa niin polttaa rasvaa tehokkaasti. Parhaiten rasvaa polttaa kyllä lihaskunnolla. Eilen tein aamusta lihaskuntoa 20 minuuttia, rasvan osuus 117 kalorista oli 55%.
Olen aina salaa tyytyväinen kun joku ihmettelee intoani liikuntaan. Ne, jotka eivät tiedä häröstäni hivelevät itsetuntoani kaikista parhaiten. Eiväthän he voi tietää, etten ole ihan terve.
Syömishärön alkuaikoina en myöntänyt itselleni, että mulla on joku ongelma syömisen kanssa. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt, että se on "osa mua", eikä se lähde ihan helposti pois, miksi pitäiskään. Kyllä mä tällä elämän tyylillä hetken aikaa elelen, elämänlaadusta ei tosin ole mitään takeita. Eilen illalla sain kuulla pikkuisen luennon äidiltäni siitä, ettei mulla todellakaan ole mitään rasvaa eikä ylimääräisiä kiloja. Ja kun liikun "noin paljon" niin mun pitäisi syödä paljon enemmän mitä syön. Kuuntelin siinä vaivautuneena, en mä voi vaan kertoa etten oo ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sehän pilaisi äitini elämän, hän häpeäisi mua enemmän kuin nyt. Enkä mä halua vielä parantua, en kenties koskaan. Haluun vaan sellaseks pieneks ja luiseks.
Syy miksi en mennyt tänään juoksemaan oli se, että oikea pohkeeni on aivan järjettömän kipeä. Laitan yöksi ja kouluun kylmägeeliä ja idealsiteen siihen päälle, se auttaa vähän. Portaiden nouseminen ja etenkin alas tuleminen on todella kivuliasta. Onneksi koulussamme ei ole hirveästi portaita, jonkun verran kuitenkin. Haluisin huomenna juoksemaan, joten toivottavasti pohje on paremmassa kunnossa.
Vihaan vaakaamme yli kaiken, sellainen digitaalivaaka. Näyttää aivan mitä sattuu. Tein itseni kanssa kyllä kerran sellaisen diilin, etten tuijota vaakaa vaan peiliä. Kylkiluiden pitää näkyä ja solisluiden pitää näkyä paremmin. Reisistä voisi myös lähteä jonkin verran. Se vaan kun juoksen ja pyöräilen niin reisiin tulee lihaksia, ja lihashan painaa. Mutten voi olla juoksematta, se on elämäni.
Tämä päivä on kyllä mennyt aika huonosti. Koulussa tosi kylmä, ja ajatukset ihan sekaisin. Nytkin sormet aika jäässä. Ehkä inhottavinta anoreksiassa on se, miten kylmä on koko ajan.
Taidan kohta mennä nyrkkeilemään, pahoinvointi alkaa olla tiessään. Tai menenkö sittenkään..? Äh. Tykkään enemmän aamureeneistä. Onneksi kohta alkaa loma ja saan reenailla ulkona, vaikka molemmat treenit juosten.
Lomaa odotellessa.
