Tyttö, josta kerron hänkin on lohduton

Aktiivibloggaaja

2009-04-01T16:50:01+03:00

ROT13-tunniste: zrava ynaxnna ncevyyvn ncevyyvn

kaikki muuttuu, antaa sen muuttua

2009-02-27T20:35:01+02:00

Eilinen meni kyllä niin pepulleen. Meinaan vaan sitä etten lumimyräkän takia(joo tekosyy) rahtautunut lenkille asti. Söin kyllä ihan terveellisesti ja olin paremmassa kontrollissa kun aikoihin. Tänään sentään olin aamulenkillä polttelemassa vähän rasvoja. Sauvakävelin 45 min taas vaihteeksi. Teitä ei oltu aurattu, joten hiki juoksi valtoimenaan.

Viikonloppu meneekin apparikoulutuksessa. Ainakin viime kerralla söin siellä kontrolloidusti ja vähän, joten toivotaan että niin on nytkin. Siellähän voisin saada oikein kunnon kontrollista kiinni.... Viikonlopun jälkeen taas lisää materiaalia.

Lieneekö lepo vastaus ongelmiini

2009-02-26T11:49:01+02:00

Eilen aamulla tein viidessä sekunnissa päätöksen aamulenkille lähtemisestä. Ilma oli todella upea- aurinko paistoi eikä tuullut laisinkaan. Joten ei muuta kun lenkkivaatteet niskaan, sauvat messiin ja tossua toisen eteen. Kahden kilometrin melko päämäärättömän kävelyn jälkeen löysin itseni lumiselta järveltä. Tulipahan ainakin rutkasti tehoja lisää lenkkiin, kun joka ikisellä askeleella upposin kymmenen senttiä. Vaatimattomasta kestostaan(45 min) hiki virtasi ja mieli lepäsi. Aamuinen sauvakävely oli siis rasvanpolttolenkki- ulkoilu ennen aamupalaa. Iltapäivällä minun piti mennä hiihtämään mutta erinäisistä syistä lenkki jäi tekemättä, joten tyydyin vain murehtimaan pieleen mennyttä päivää.

Tänään sää ei ole likimainkaan niin hieno kuin eilen- lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Yleensä sää ei estä minua lähtemästä lenkille mutta tässä minä nyt istun. Noh, onneksi iltapäivällä tulee harrastettua hyötyliikuntaa ja illalla teen joko lenkin, lihaskuntotreenin tai jos sekoan niin teen molemmat. Jalat ovat taas alkaneet ilmoitella itsestään, särkevät ja natisevat. Tiedän kyllä missä ja kenessä syy on. Syy on minussa itsessäni ja siinä, kun en malta pitää liikuntaa riittävän kevyenä vaan liikun kivusta huolimatta 5-6 kertaa viikossa. Ikävää, koska haluaisin aivan oikeasti liikunnanohjaajaksi enkä pääse edes sisään jos penikkatauti ei ole parantunut. Penikkatauti kun tuppaa olemaan sellainen vamma, joka uusiutuu helposti ja vaatii parantuakseen lepoa. Tässä tapauksessa mottoni "Liike on lääke" ei päde. Ikävää.

Kaikki loppuu kuitenkin, nehän ei usko millään

2009-02-24T17:04:01+02:00

On vain niin kovin vaikeaa myöntää itselleen, että on oikeasti sairas. Tällä hetkellä menossa on seitsemäs ruoka- ja liikuntavihko, johon siis merkkaan päivittäin liikunnan ja syömiset. Olen syömishäiriöinen, enkä todellakaan ole ylpeä siitä. En enää jaksa ylpeillä kavereilleni sillä, miten vähän olenkaan syönyt, miten kylkiluuni näkyvät ja kuinka vaaka joskus näyttää vähemmän kuin aiemmin. Olen niin totaalisen väsynyt tällaiseen elämään mutta kun ei ole voimia ponnistaa tästä helvetistä ylös. Mainittakoon tietämättömille, että en ole fyysisesti kovinkaan sairas- pahemmat kolhut löytyvät henkiseltä puolelta. Ajoittain itken lohduttomasti tätä kaikkea. Kuvittelen olevani niin turkasen vahva kun en syö ja liikun tolkuttomasti. Tajuaisinpa joskus lopullisesti, että se on vain heikkoutta. olen heikko kun en lopeta tätä tai edes yritä lopettaa. Kolme vuotta olen elänyt näin, eikö kohta olisi aika lopettaa?

Olen liikkunut hienosti, 5-6 kertaa viikossa. Kunto on noussut kohisemalla, senttejä on lähtenyt mutta painoa ei kolmea kiloa enempää. Lohdutonta ja säälittävää.

Olin elokuvissa sen pojan kanssa, josta olen aiemmin kertonut. Hän on todella mukava ja meillä voisi olla hauskaa yhdessä. Mulla ei kuitenkaan ole mitään kiirettä seurustelusuhteeseen, enhän edes tiedä osaanko rakastaa enää. Joskus täytyy kuitenkin kertoa totuus itsestäni- miten kamalan kauheaa elämän on.

Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta. Kavereita olisi ympärillä, hienojakin ihmisiä mutta kun mä en vaan jaksa. Elättehän kanssani siinä toivossa, että elämäni on parempaa kymmenen vuoden kuluttua- 26 vuotiaana?

Tahdon sut

2009-02-10T21:01:01+02:00

Mahtavasta päivitystahdista huolimatta oloni on ollut viimeisen viikon ajan lo-is-ta-va. Täydellinen kontrolli löytyi viime viikon keskiviikkona. Kontrolloitu syöminen & liikunta - > parempi mieli. Edistystä laihtumisen sarallakin on tapahtunut. -2 kg siitä kun aloin vaa'alla rampata ja senttejä on tosiaan lähtenyt pari sieltä täältä. Eilen maanantaina olin juoksemassa järven jäällä. Ei sattunut kummemmin ja silti hiki virtasi. Oli hienoa kun aurinko oli jo laskemassa taivaanrantaan.

Rakkausrintamallakin on tapahtunut jotakin. Muuan poika, josta täällä olen aikasemmin kertonut osoittaa pieniä kiinnostuksen siemeniä. Saa nähdä kuinka tässä käy..

Puhu äänellä jonka kuulen

2009-01-10T20:39:01+02:00

Pitkän odotuksen ja lumen haikailun jälkeen pääsin tänään hiihtämään. Suuntasin suksineni järvelle, jota koristi parin sentin valkea, silmänkantamattomiin jatkuva lumikerros. Hiihdin perinteistä sillä vapaa ei kovin hyvin jäällä kulkenut. Jää allani paukkui uhkaavasti, joten tyydyin kiertämään samoja lenkkejä rantojen läheisyydessä. Hetken tarpomisen ja tasapainon hapuilun jälkeen perinteinen alkoi luistaa: potkut olivat voimakkaita ja eteenpäin vieviä, sauvat irtosivat kädestä kuten kuuluu ja mieli lepäsi kauniissa auringon paisteessa.
Tunnin ja kymmenen minuutin hiihdon jälkeen olin valmis lähtemään kotiin ruokapatojen ääreen. Myöhemmin venyttelin keskipitkiä venytyksiä. Monesti venyttelyä vähätellään, se koetaan tylsänä eikä sitä näin ollen harrasteta. Sen laiminlyöminen on kuitenkin suuri virhe, sillä venyttelyllä on tärkeä osa elimistön palautumisessa. Liikunnan aikana lihakset supistuvat ja lyhenevät. Noin 30-75 minuuttia suorituksen loppumisen jälkeen tehtävät 30-60 sekunnin venytykset palauttavat lihaksen sen omaan muotoonsa. Kuten kaikki tietävät, venyttely myös estää sen ettet seuraavana päivänä pysty kävelemään etc.

Puoli seitsemän aikoihin tein päivän toisen harjoituksen, joka oli lihaskuntoa ja pyöräilyä. Lämmittelin kuntopyörällä tasavauhtisesti polkien 20 minuuttia, minkä jälkeen kiusasin käsiä ja selkää yhteensä 25 minuutin ajan.
Vinkki! Lucy Knightin Pallolla piukaksi- opaskirjan lainaus kirjastosta ja fitness- pallon osto esimerkiksi Anttilasta kannattaa. Pallolla tehtävissä harjoituksissa lihakset , tasapaino ja kehon koordinaatio parantuu. Pallo ei paljon maksa, omastani maksoin 10 €. Kaiken siitä saadun hyödyn jälkeen olisin ollut valmis maksamaan siitä miten paljon tahansa. Pallolla saat erittäin nopeasti tuloksia, ja tuossa kirjassa on todella selkeät ohjeet ja ohjelmat koko kropan treenamiseksi, lämmittelyä, kehon hallintaa, venyttelyä, liikunta- ja syömisneuvoja unohtamatta.
Pienen mainostamisen jälkeen takaisin iltaiseen treenini. Lihaskunto-osuuden jälkeen tein vielä kymmenen minuutin loppulämmön pallolla ja pitkät venytykset.

Huomenna on PITKÄ työvuoro, yhdeksän tuntia. Tuon aikana tulee kävelyä harrastettua mukavasti, mutta ajattelin lähteväni kävelemään aamusta ihan vain puoleksi tunniksi. On mukavempaa mennä töihin kunnolla heränneenä, eikä tule niin paljon mielipahaa siitä, että on jäänyt treeni väliin. Katsotaan kuitenkin miten tuon aamutreenin käy..
Ensi viikko olenkin sitten työharjoittelussa eli tuttavallisemmin TET: ssä. Maanantai on vapaa ja muutenkin menen vasta kahdeksitoista töihin. Ensi viikko on siis täynnä aamutreenejä- eli rasva palaa niin että tirisee.
Mittanauha kertoo karuja tarinoita. Noin kuukauden aikana reisistä on lähtenyt n. 3 cm. Huima juttu. Vyötäröstä on lähtenyt noin 1,5 cm. Lienee turhaa sanoa miten tyytyväinen olen saamiini tuloksiin.

Kumma juttu, miten nyt on löytynyt aivan erilainen ote syömiseen. Syön suht koht terveellisesti ja säännöllisesti, eikä tule minkäänlaisia pieniäkään ahmimiskohtauksia. Vinkki! Omena tai muu hedelmä ennen ruokailua tutkitusti kannattaa. Naiset, jotka ennen ruokailua söivät hedelmän, söivät muita 100 kaloria vähemmän aterialla. Kuulostaa vähältä määrältä, mutta loppupeleissä onkin yllättävän paljon.
Näillä ajatuksilla ja syömisillä huomista yhdeksän tunnin työvuoroa kohti!

Kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet

2009-01-08T19:41:01+02:00

Onpa viimeisestä kirjoituksesta taas pitkä aika. Päivät lipuvat ohitseni huomaamatta, elän vain liikunnalle omassa pienessä, ah - niin kontrolloidussa maailmassa! Joulu meni tosi hyvin. Pöytä suorastaan notkui kermaisia ja rasvaisia herkkuja, enkä minä syönyt kertaakaan itseäni ähkyyn! Täytin lautaseni laatikoilla, rosollilla ja erilaisilla kaloilla. Kyllä oli(ja on edelleen) hyvä mieli kun liikuinkin säännöllisesti.

Uusi vuosi meni yhtä lailla hienosti, tosin eihän siinä olekaan samanlaisia houkutuksia ruoan suhteen. Ammuimme raketteja aika paljon, söimme ja siinä ohessa jutustelimme mukavia aina kahteen asti.

Kuten tuhannet muutkin, tein myös uuden vuoden lupauksen. Vuodesta 2009 tulee minun sairain vuoteni.

Kuulostaa erittäin sairaalta mutta ei, en ole hirveän sairas. Välillä tuppaa ärsyttämään kun en oikeasti ole laiha, mutta ajatukset ovat samaa luokkaa kuin paatuneella anorektikolla. Tänään kun olin psykologilla kerroin pakkomielteistäni ja todella voimakkaasta kontrollista. Psykalle tuli sellainen olo, että elämäni on todella kurjaa, kun mitään ei voi tehdä spontaanisti tuntematta huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan koe elämääni mitenkään kauheaksi. Rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta ja niin edespäin.

Nyt olen unohtanut vaa’an, tosin ehkä kuun loppupuolella voisin käydä jos tammikuu on onnistunut erinomaisesti. Vaa’an sijasta paras kaverini on mittanauha ja peili. Tosin en tiedä miten hyvin voin peiliin luottaa, välillä sieltä katsoo eilistä laihempi ja hetken kuluttua lihavampi.

Jos lähden ajattelemaan kehoani ei minulla ole paljoakaan ylimääräistä. Jalat ovat oikeastaan täyttä lihasta, vatsa- käsi- ja selkälihaksiakin löytyy. Kaikesta tuosta lihasmassasta huolimatta en todellakaan ole tyytyväinen kehooni. Tahdon laihemmaksi, ja aion olla sitä kuukausi kuukaudelta, päivä päivältä. Monesti ajatellaan, että laihat ovat onnellisempia, mutta minä en tavoittele onnellisuutta. Onnellisuutta on se, että on tyytyväinen itseensä ja omaan peilikuvaansa.

Tyhmää, että lihasmassan kadottamiseen tarvitaan paljon liikuntaa + tosi vähän ruokaa. Hitaasti mutta varmasti etenen kohti päämäärääni.

Ennen joulua tein paljon lihaskuntoa fitness- pallon kanssa, ja se todella kannatti. Varsinkin sisäreisissä oli jo parin päivän päästä havaittavissa muutosta! Muutenkin kehon hallinta on parantunut ja mm. vatsalihakset kehittyneet. Lihaskunto ei jäänyt mihinkään joululomallakaan, sen rinnalle tulivat vain vähintään tunnin sauvakävelylenkit. Sauvakävelyä kannattaa harrastaa, koska se a) kuluttaa enemmän energiaa kuin tavallinen kävely b) käytät pakaralihaksia ja muutenkin jalkojen lihaksia enemmän & tehokkaammin c) ylävartalo ja erityisesti kädet saavat hyvää harjoitusta d) todennäköisesti pystyt pitämään parempaa vauhtia yllä e) huomaamatta ryhtisi parantuu. Tuossa vähän perusteluita siihen, miksi sauvakävelyä harrastan. Uuden vuoden jälkeen järvi vihdoin jäätyi, ja pääsin luistelemaan. Kävinkin muutamana päivänä kahdesti luistelemassa. Oli hienoa luistella kun ei ollut yhtään lunta jään pinnassa, ja oli lääniä missä luistella!

Toivottavasti kaikki ovat päässeet hyvään liikuntarytmiin ja joulusta on toivuttu!

Kirjoittelen taas kun tapahtuu edistystä, eli toivottavasti jo huomenna :)

hae minut takaisin, pujota käsi monen kerroksen läpi iholle asti

2008-12-16T21:07:00+02:00

en halua kertoa teille miten suunnattoman heikko olen.
toisaalta olen myös syvemmällä härön kynsissä kuin koskaan.
syömishäiriö rajoittaa mun elämää, lopulta se tuhoaa mut.

siivousta ja eka treeni

2008-12-12T19:37:00+02:00

tein tänään ensimmäisen treenin. edellisestä on jo vierähtänytkin muutama viikko.
pallojumppailin ja tein lihaskuntoa yhteensä 30 min. oli tarkoitus lähteä kävelylle, mutta ulkona oleva ilma ei houkutellut.. kaiken muun hyvän lisäksi oikean jalan penikkaa särki tänään. elän edelleen toivossa, että ne joskus parantuisivat. toivottavasti liikkanumero laskee vain kasiin eikä seiskaan. kuluneen syksyn aikana en ole hirveästi liikuntatunneilla aikaani viettänyt..
oli jollakin tavalla helpottavaa tehdä treeni, vaikka se olikin noin mitätön. tunne siitä, että on askeleen lähempänä paljon haluttua kontrollia on upea. ehkä joskus hallitsen itseni ja koko elämä on taas kontrollissa.
en tiedä haluanko liikkumisen ja elämän olevan (taas) ylikontrolloitua. se vaikeuttaa elämää mutta tekee siitä toisaalta myös helpomman kestää. ainakaan vielä en anna itselleni lupaa tehdä kahta treeniä päivässä. sitä eivät jalkaparkani kestä.

töistä soitettiin tänään kolmen aikoihin juuri kun olin tullut kotiin, ja kysyttiin josko voisin tulla tekemään parin tunnin vuoron hesen paistopuolelle. sanoin, että mulla on muuta menoa illaksi enkä siis mennyt sinne.
herran jestas, oon 15- vuotias ja teen töitä siihen pisteeseen asti kun se on hauskaa eikä se tuota ahdistusta. olisin seonnut lopullisesti jos olisin tänään mennyt töihin!
siivosin tänään huoneeni, vaihdoin petivaatteet ja imuroin sängyn sekä tamppasin kodin matot. siivousfriikki. siivouspakkomielle.

huomenna aamusta rauhaisa kävelylenkki ja jos siltä tuntuu niin ehkä toinenkin kävelylenkki.
aamusta ja illasta viiden minuutin pikalihasrääkki vatsalle, selälle ja reisille.

aah, se poika on jotenkin lutunen. ei mikään maailman komein, mutta silti hellyyttävä ja söpö. toivottavasti saan hänestä ystävän ja kenties joskus jotain muutakin. olisi taas joku, joka välittää musta. joku, jolle saisin olla aina oma itseni ja joku, joka tuntisi jokaisen mielen sopukkani. mutta ei, meillä ei ole kiirettä. parasta uudessa tuttavuudessa on se, kun katsellaan toisiamme muka salaa ja hymyillään valloittavasti. ehkä joskus hän on minun ja minä olen hänen.

me jätämme merkin itsestämme, me pelkäämme kuolemaa

Epätyypillinen anoreksia ilmoittautuu

2008-12-11T19:05:00+02:00

MILLAISIA AJATUKSIA ANOREKSIA SAA AIKAAN

. olen ahne jos syön herkkuja
. olen ahne jos syön enemmän kuin joku toinen
. olen huono ihminen, en ansaitse ruokaa
. minussa ei voi olla mitään vikaa, koska oloni on enimmäkseen ihan hyvä
. en saa mennä ennen nukkumaan kun huoneeni on siivottu ja siisti ja kaikki tavarat ovat järjestyksessä
. olen heikko kun syön
. en saa lähteä kouluun tai muualle ennen kuin huoneeni on siisti
. mennessäni koulun ruokalaan syömään petän entisen poikaystävän luottamuksen
. jos joskus en syö, niin en syö läheisteni takia
. selviän ilman apua
. jos joskus parannun olen huonompi ihminen
. ihmisten ilmoilla ollessani kaikki katsovat perääni ja ihmettelevät miten kukaan voi olla noin läski

MITÄ ANOREKSIA PISTÄÄ TEKEMÄÄN

. siivoamaan jatkuvasti
. määräämään mitä kaupasta saa ostaa(ajoittain)
. tutkimaan ruokien ravintoainesisällöt
. ajoittain kirjaamaan syömiseni ja liikkumiseni ylös ja noudattamaan niitä orjallisesti

Pelkään liikuntaa.
Entä jos se menee yli,
enkä enää hallitse sitä?
Entä jos en
osaakaan lopettaa syömistä?
Entä jos joku huomaa
oloni,
minä olen vahvempi kuin kaikki
muut yhteensä.
En tarvitse apua,
selviän yksin.
En tahdo parantua,
tahdon vain tämän pahan olon
pois.

Mitäköhän tämä poika, johon olen tutustunut paremmin, ajattelee musta?
En ehkä koskaan aio kertoa hänelle ongelmistani, vaikka se vaikeuttaa ystävyyttämme, vaikkei hän koskaan tuntisi minua kunnolla, vaikka hän rakastaisi minua, vaikka hän tahtoisi tietää, vaikka hän osaisi auttaa minua paranemaan.
EI. MINÄ OLEN VAHVA, SELVIÄN ILMAN APUA.
EHKÄ JOSKUS OLEN TERVE, VIIMEISTÄÄN SILLOIN KUN KUOLEN.